Siilinjärven Pesiksen uutena junioripäällikkönä on aloittanut Jemina Vainionperä. Jemina aloitti tehtävässään syyskuun alussa. Monelle siilinjärveläiselle pesäpallon seuraajalle Jemina on tuttu nimi, sillä hän on Siilinjärven Pesiksen oma kasvatti ja hän on pelannut pelaajaurallaan mm. Superpesistä Siipettärien paidassa. Mutta, annetaanpas hänen itse kertoa lisää.
Moi Jemina! Moni muistaa sinut Siipettärien paidasta vuosien takaa, mutta kerroppa vapaasti mihin elämä on sen jälkeen vienyt kun Siipettäristä lähdit?
– Elämä vei syksyllä 2021 Jyväskylään mun unelmien kouluun opiskelemaan liikuntatieteitä yliopistoon. Samalla halusin lähteä kokeilemaan siipiäni pesiksen osalta uuteen paikkaan ja päädyin Haminaan, josta tuli mulle neljän siellä pelatun kauden aikana tosi rakas paikka ja seura.
Miltä tuntuu palata takaisin Siilinjärven Pesikseen, tällä kertaa junioripäällikön roolissa?
– Palaaminen SiiPeen on tuntunut lämpimältä ja kotoisalta. Toisaalta viidessä vuodessa on tullut jonkin verran muutosta ja uusi rooli muuttaa näkökulmia mistä asioita katsoo, mutta paljon on myös tuttua ja turvallista.
Millaisia ajatuksia heräsi, kun sait tietää mahdollisuudesta palata SiiPeen?
– Mahdollisuus palata Siipeen varsinkin juuri tässä roolissa herätti iloisia ajatuksia. SiiPessä on aina tehty hyvää juniorityötä ja on hienoa olla mahdollistamassa sen jatkumista tulevaisuudessakin.
Olet itse SiiPen kasvatti. Mitä SiiPe merkitsee sinulle henkilökohtaisesti?
– SiiPe on mulle tosi tärkeä paikka. Eniten se pohjaa ehkä siihen, että koen, että täällä muhun on uskottu ja luotettu ja oon saanut aina mahdollisuuden kehittyä ja onnistua.
Millaisia muistoja omilta juniorivuosilta SiiPessä nousee ensimmäisenä mieleen?
– Tosi paljon muistoja. Varmasti päällimmäisenä pesisleirit. Mun ikäluokassa oli pitkään paljon pelaajia mukana niin isolla porukalla ja useamman joukkueenkin voimin saatiin treenata ja pelata.
Millainen vaikutus SiiPellä ja pesäpallolla on ollut siihen, millainen olet tänä päivänä?
– Pesiksellä on varmasti kaikista suurin merkitys siihen, millainen mä oon ja miten teen asioita tänä päivänä. Joukkue- ja seurayhteisössä kasvaminen ja toimiminen näkyy varmasti ihan kaikessa.
Olet itse kulkenut junioripolun Siilinjärveltä aina Superpesikseen asti. Mitä omasta pelaajapolustasi haluat tuoda nykyiseen työhösi?
Manttu on tuttu paikka Jeminalle. Siilinjärven Pesiksen kasvatti ”Jemmu” pelasi pelaajaurallaan Superpesistä Siipettärien paidassa.
Millainen junioritoiminta on mielestäsi parhaimmillaan?
– Junioritoiminta on parhaimmillaan silloin, kun pelaajat pelaa ja valmentajat, vanhemmat ja muut taustat kannustaa ja opettaa. Valmentajien ja taustojen rooli junioritoiminnassa on tosi suuri. Olennaista on se, että aikuiset toimii pelin mahdollistajana, mutta pelaajat omistaa pelin.
Mitä haluat tarjota SiiPen junioreille pelaamisen lisäksi?
– Toivon, että SiiPe olisi yhteisönä lapsille ja nuorille turvallinen ja mieluisa paikka kasvaa ja kehittyä niin urheilijana kuin myös ihmisenä. Sellainen se on mulle ja mun pelikavereille ollut.
SiiPe on viime vuosina panostanut vahvasti junioritoimintaan ja saavutti tänä vuonna tyttöjen Superpesiksen Suomen mestaruuden. Miten haluat olla rakentamassa tätä jatkumoa junioripäällikkönä?
– Seurahistorian ensimmäinen tyttöjen Suomenmestaruus on huikea saavutus ja kertoo hienosti onnistuneesta juniorityöstä. Menestyminen tuollaisissa sarjoissa on mahdollista kun nuoret viihtyvät lajin parissa ja pysyvät seuratoiminnassa mukana pitkään. Tämän taas mahdollistaa se, että heillä on motivoiva, turvallinen ja hyvinvointia sekä terveyttä edistävä ympäristö jossa harrastaa.
Millainen viesti sinulla on SiiPen junioreille ja heidän vanhemmilleen, kun aloitat tehtävässä?
– Ihanaa että olette löytäneet maailman parhaan lajin pariin! Pesis on monipuolinen ja loistava laji niin liikuntaharrastukseksi muun elämän oheen kuin lajivalinnaksi kohti huippu-urheilijuutta. Kaikki on tervetulleita mukaan ja kaikille löytyy varmasti sopiva paikka meidän seurasta.
Mikä sai sinut alun perin innostumaan pesäpallosta?
– Äiti vei pienenä katsomaan miesten superin pelejä Puijolle. Pelistä en tajunnut mitään mutta innokkaasti taputin ja kannustin muiden mukana ja ilmoitin sitten kotona että haluan aloittaa pesiksen. Eka pesiskoulukesä taisi olla 2006 ja sille tielle jäin. Noista PuPen peleistä jäänyt omaksi pesisidoliksi Sami Haapakoski. Pelisuorituksia en varmasti silloin seurannut mutta suurimmat kannustukset katsomosta hän aina sai.
Mikä pesäpallossa on pitänyt sinut mukana kaikki nämä vuodet?
– Onnistumisen kokemukset, joukkuekaverit ja tunne siitä että on osa jotain tärkeää ja isompaa kun vain minä itse.
Mikä on paras muisto omalta pelaajauraltasi?
– Peleistä varmasti nousut Superpesikseen 2019 ja 2022. Tällä hetkellä eniten kaipaan pitkiä bussimatkoja ja pelireissuja joukkueen kanssa. Oon monesti sanonut että en oo missään ollut niin onnellinen kun bussissa klo 3.00 yöllä matkalla Kajaanista Haminaan kädet ja jalat puutuneena bussin penkillä nukkuessa.
Entä mikä on tärkein oppi, jonka pelaajaura sinulle antoi?
