Kirkkaan keltaiseen pukeutuvat leidit säväyttävät Mantulla
Siilinjärven legendaarisella Mantun kentällä voi kesäisin bongata ”keltasirkkuja”. Nämä kolmospuolen katsomossa ahkerasti istuvat keltaiset mummot tai pesismummot eivät jätä ketään kylmäksi. Tämän tosifanijoukon tunnistaa keltaisista T-paidoista. Jokaisen rinnassa sykkii suuren suuri SiiPe-sydän.
Keltaisten leidien pesisfaniporukkaan kuuluvat Helena Kosunen, Mirja Jauhiainen, Eila Ruotsalainen, Sinikka Koivistoinen ja Tanja Rönkkö. He ovat syntyperäisiä siilinjärveläisiä ja iältään 50–76-vuotiaita. Helena ja Mirja ovat aikoinaan työelämässä keitelleet soppaa kollegoina. Sinikka ja Tanja ovat äiti ja tytär. Löytyypä porukasta muitakin sukulaisuussuhteita ja paljon ystävyyttä. Omaa lajitaustaa ei sen sijaan ole heistä kellään.
Helena on leideistä se, joka aikoinaan keksi idean keltaisista asusteista. Kaikki olivat heti mukana. Keltaisten T-paitojen rinnalle tuli pian Helenan ompelemat keltaiset kaulahuivit, joihin kangas löytyi kirppikseltä. Tanja puolestaan taituroi koko joukolle keltaiset läpyttimet. Leideiltä löytyy myös keltaisia kasseja ja reppuja, joihin on tuunattu SiiPen logoja. Sadesäällä kasseista kaivellaan esiin keltaiset sadetakit.
Mantulle on päästävä säällä kuin säällä
Mirja on käynyt Mantulla pesispeleissä 60-luvulta saakka. Noina aikoina peleissä istuttiin kannoilla ja puunjuurilla. Pelasipa Mantulla poikaystäväkin. Välillä pesisfanitukseen tuli taukoja. Viimeiset seitsemän vuotta Manttu on kuulunut tiiviisti Mirjan kesäohjelmaan yhdessä Helenan kanssa. Muut leidit ovat liittyneet joukkoon kuutisen vuotta sitten. Helena on muille maininnut, että vain saikkulapulla saa jäädä pelistä pois.
Kuvassa Helena Kosunen, keltaisten asusteiden idean äiti.
Mantulle leidit suuntaavat niin naisten kuin miestenkin peleihin. Kannustamaan niin innokkaasti, että toisinaan ovat äänet käheinä. Peleissä vetää puoleensa etenkin kotijoukkue. Varsinkin, jos se saa juoksuja. Myös toisten ja tunnelman takia on päästävä paikalle. Kolmospuolen katsomossa kaikki SiiPe-fanit ovat tulleet tutuiksi ja kuulumisia vaihdetaan tiuhaan.
Mirja ja Helena tunnustavat toisinaan seuraavansa myös harjoituksia. Silloin mukaan pakataan omat eväät. Myös lastenlasten pelejä katsellaan yhdessä ja erikseen. Muistuupa mieleen yksi puulaakipelikin, jossa pelasi piispa Jari Jolkkonen.
Leidit ovat reissanneet porukalla myös vieraspeleihin. He ovat usein se kentän paras kannustusjoukko silloinkin. Muistoihin nousee esimerkiksi Miesten Ykköspesiksen peli Oulussa. Joukko huomioitiin kuuluttajaa myöten ja pelin päätteeksi myös SiiPen pojat kävivät kumartamassa.
Ajatuksia pian alkavasta pesiskesästä
Toukokuu on jo kovasti leidien mielessä. Tulevalta kaudelta he odottavat SiiPen naisille ja miehille menestystä. Myös miesten uusi valmentaja on kiva päästä näkemään pelinjohtohommissa.
Pelitunnelma Mantulla on leidien mielestä isosti kiinni kuuluttajasta. Kuuluttajan on oltava selväsanainen ja pelaajia sekä pelitilanteita kunnioittava. Huumori sen sijaan ei ole niin väliksi siinä hommassa. Toiveissa on myös kohtuulliset lippuhinnat ja musiikki, joka ei ole liian kovalla.
Kuvassa Tanja Rönkkö ja ihan ensimmäinen hänen askartelemansa SiiPe-läpytin.
Leidit kannustavat kaikkia saapumaan Mantulle seuraamaan pesistä. Tarjolla on hyvät puitteet ja tunnelma. Pelimakkara tuoksuu ja maistuu Mantulla aina hyvältä. Myös ensikertalaisten kannattaa tulla kokeilemaan ja keltaisiin mummoihinkin mahtuu mukaan.
Lopuksi, kuin yhdestä suusta, terveiset joukkueille:
Tulemme kannustamaan teitä ensi kesänä. Kiitos pelaajille siitä, että olette huomioineet peleissä myös meidät.
