SiiPen nuoret pelurit ottivat kopin pikkujunnujen valmennuksesta
SiiPen G-junnuilla on nuori ja noheva valmennus. Oman seuran C-ikäisistä jopa viisi lähti tänä syksynä rohkeasti mukaan valmennustehtäviin. Olikin ilo päästä paikan päälle kysymään, mikä sai nuoret mukaan ja mitä he ovat itselleen syksyn uusista haasteista saaneet.
Itsenäisyyspäivänä tunnin mittaista treenikertaa olivat vetämässä Tilda Immonen, Minja Huttunen ja Mira Mönkkönen. Harjoituksiin osallistui kymmenen varsin vauhdikasta junnua. Mukana valmennustiimissä ovat myös Anna Kinnunen ja Miko Mäklin.
Tildalla on jo yksi kausi valmennusta takana. Muut innostuivat kaveriksi tänä vuonna. Monta hyvää syytä löytyi mukaan lähtemiseen.
– Valmentaminen on kivaa. Tykkään olla lasten kanssa. Tämä on erilaista toimintaa oman lajin parissa, mainitsee Tilda.
– Parasta on, kun lapset kuuntelee ja ne hetket, kun he hoksaavat ja oppivat jotain, jatkaa Minja.
Tytöt suosittelevat valmennushommia lämpimästi muillekin. Niistä on ollut itsellekin monenlaista hyötyä.
– On kyllä ollut mukavaa. Itsekin pääsee liikkumaan ja saa opettaa muille asioita, joita itse jo osaa. Täällä oppii myös vuorovaikutus- ja sosiaalisia taitoja, Mira luettelee.
Superhienoja syöttöjä ja kovia kakkosrajaan
Treenisisältö oli hiottu etukäteen valmentajien kesken. Vihellys pilliin ja junnut järjestyivät alkulämppään, joka sisälsi esimerkiksi askelkyykkyjä ja pakarajuoksua. Sen jälkeen oli vuorossa syöttöharjoitus. Kaikki saivat henkilökohtaista opastusta ja pian kasaan myös riittävän määrän oikeita syöttöjä. Lopuksi kerrattiin, mitkä asiat ovat tärkeitä syöttämisessä.
– Lukkarin pitää muistaa väistää, ettei tule maila päähän, muistutti joku lapsista.
Hörppyjen ja höpötysten kautta siirryttiin lyöntihommiin. Se näyttikin olevan monen lempipuuhaa ja lyöntiverkolle juostiin kilpaa.
– Lyöminen ja pelaaminen ovat pesiksessä parasta, kertoivat 6-vuotias Minttu ja 7-vuotias Pyry.
– Lyöminen on myös maailman helpointa, lisäsi 7-vuotias Kaapo.
Alkulämpässä lämmiteltiin kroppaa monipuolisesti.
Lyömisen lomassa lasten ajatuksiin nousi jo ensi kesän pesisleiri. Joillekin se on ihan ensimmäinen ja Raumalla saakka. Melkein viikko yhdessä kavereiden kanssa ja monta peliä päivässä.
– Pikkuisen kyllä jo jännittää, mutta isi lähtee mukaan, tuumasi 6-vuotias Onni.
– Minä olen ollut leirillä jo aiemminkin ja tykkään olla lukkari, totesi 7-vuotias Noora.
Tärkeintä syksyn aikana on ollut saada osumia kaikille. Hiljalleen myös lyöntitekniikkaa hiotaan kuntoon. Valmentajien mielestä kehittymistä lyöntirintamalla on tapahtunut jo paljon.
Itsenäisyyspäivänä harkkoihin osallistuivat kaikki G-junnut mahtavalla energialla.
Puhallus pilliin ja joukko järjestyy jälleen. On loppuleikin eli banaanihipan aika. Hyvin riitti energiat vielä siihenkin.
Ennen kotiinlähtöä jutellaan piirissä, mikä oli harkoissa kivointa. Hippa, lyöminen, syöttely, kiinniotto, kuuluvat vastaukset. Miksi aikuiset eivät kerro? Kysyy joku. Eihän ne oo ees aikuisia vielä, kuuluu vastaus vierestä kikatuksen kera. Nuori valmennuskolmikko toteaa, että syöttäminen oli tänään kivointa.
Positiivista palautetta ja toimivia tärppejä
Pieni utelu lapsilta paljasti, että valmentajat ovat tosi kivoja eivätkä koskaan edes äkäisiä. Nuoresta iästä huolimatta valmentajilla on napakka ote ja selvät ohjeet. Jos ”kuuntele” -ohje ei toimi, vihellys pilliin auttaa.
Harjoituksissa on aina paikalla yksi vastuuaikuinen, mutta itse harjoituksen vetävät nuoret hyvin itsenäisesti. Lisäkädet ovat varmasti paikallaan. Kerran jos toisenkin tytöt pääsivät sitomaan kengännauhoja. Myös ensiapua annettiin, kun käsivarsi sai osumaa. Isompia vahinkoja ei onneksi ole sattunut, vaikka vauhtia piisaa.
Valmentajien ohjeita maltettiin kuunnella korvat höröllä ja suut supussa.
Nuoret valmentajat eivät missään nimessä ole yksin. Tukena ovat esimerkiksi seuran junioripäällikkö Jari Komulainen ja G-junnujen joukkueenjohtaja Katri Moilanen.
– Jarilta ja Katrilta on tullut paljon hyviä vinkkejä ohjaamiseen, esimerkiksi pillin käyttöön. Mukava, kun saadaan apua ja kiva, että meitä on nyt näin monta, sanoo Tilda.
– Me on saatu paljon hyvää ja kehittävää palautetta. Myös lapsilta on tullut omia ideoita ja niitä toiveita pyritään harkoissa toteuttamaan, lisäävät Minja ja Mira.
Tutustu G-junnuihin verkkosivulla.
Teksti ja kuvat: Suvi Huttunen
