Siilinjärven Pesiksen miesten Superpesisjoukkueen runkosarja päättyi Kempeleen Kiri vieraana ja taistelevasta pelistä huolimatta pisteet jäivät Sarkkirantaan. Ottelu päättyi KeKin voittoon 2-0 (2-1,7-1). Seuraavaksi on sitten vuorossa alemmat pudotuspelit!

Ensimmäinen jakso oli hyvää peliä sekä sisällä että ulkona. SiiPe pääsi kärjellään tekemään hyvin tilannetta. Muutama nukahdus tuli kolmospesälle kuitenkin ekalla jaksolla, joista olisi ollut juoksuja saatavilla. Kempeleen Matti Korhonen löi ekan jakson ensimmäisen vuoron tasoittavalla kakkospuolelle väliin, vaikka Justus Niemeläinen oli hyvin mukana, mutta ei tarttunut pallo aivan räpylään.

Kolmannen vuoron aloittavalla Piällysmiehet sai hyvän painostuksen, mutta yhden palon ajotilanteessa Jiri Pippola ei vielä onnistunut. Perään onnistui kuitenkin Teemu Kinnunen, joka löi kolmospuolelle väliin ja pelin tasoihin. Enempää juoksuja SiiPe ei kuitenkaan ekalla jaksolla saanut. Neljännen tasoittavalla saatiin vielä torjuttua Matti Korhosen ja Marko Pelkosen ajolähdöt, mutta lopulta Heikki Savukoski löi kakkospuolelle väliin ja sitä myöät 2-1 jaksovoittoon.

Toisella jaksolla peli vähän lässähti jo heti ekan aloittavan Onni Määtän kunnariin. KeKi sai lyöntipelinsä rullaamaan ja teki vielä vuorossaan kaksi juoksua lisää. Piällysmiehet kuitenkin taistelivat ja Samu Vainikaisen kova kakkosraja lyönti kimposi ulkopelaajan räpylästä niin että Eemeli Paldanius toi kavennuksen 3-1. Lopullisesti jakso ratkesi 5-1 tilanteessa, kun Aappo Savukoski löi takaa läpi. Pallo pysähtyi onneksi mainosaitaan ja tuloksena oli vain kaksi juoksua. Jakso päättyi kuitenkin lopulta  7-1.

SiiPen miehet sijoittuivat täten runkosarjassa neljänneksitoista, joten sarjapaikasta kamppaillaan ensin alempien pudotuspelien merkeissä Haminan Palloilijoita vastaan paras viidestä systeemillä. Riku Tolonen ennakoi tulevaa sarjaa.

”Tuntuu, että joukkue on valmiina sarjaan ja saatiin hyvä vääntö kenraaliharjoituksena kivenkovaa vastustajaa vastaan. Vaikka sarjassa on isot panokset, niin olemme tiedostaneet jo ennen sarjan alkua, että on todennäköistä että tulemme pelaamaan näitä pelejä. Sen vuoksi joukkueessa on jopa näitä pelejä odottava fiilis, koska pääsemme pelaamaan kovia pelejä,joissa on panosta. Samalla mittaammme omaa tasoamme pesäpalloilijoina.”

Piällysmiehet lupaavat taistella yhdessä joukkueen ja niin niin tärkeän kotiyleisönsä kanssa viimeiseen vihellykseen asti. Olethan mukana taistelussa ja tulet tekemään Mantun kentästä hankala paikka vastustajalle. Ensimmäinen karsintapelimme on kotikentällä Mantulla 28.8 klo.16.00 – tervetuloa!

Huomioi, että kumppani- ja kausikortit eivät käy alemmissa pudotuspeleissä. Myynnissä vain ennakko- ja oviliput. Lippujen hinnat samat kuin runkosarjassa.

La 28.8 klo.16 SiiPe-Hamina – osta liput
su 29.8 klo.17 Hamina-SiiPe
Ke 1.9 klo.17 SiiPe-Hamina – osta liput

Tarvittaessa:
La 4.9 klo.16 Hamina-SiiPe
Su 5.9 klo.16 SiiPe-Hamina

Otteluraportin tarjosi Fysiomaker

Kauden 2021 mittaan Miesten ja Naisten Superpesis-joukkueiden pelinjohtajat Riku Tolonen ja Tommi Luostarinen tulevat kertomaan muutamissa postauksissaan, kuinka Superpesiskautta rakennetaan ja viedään läpi kauden aikana. Ole hyvä Siilinjärven Pesiksen kannattaja ja ota muutama minuutti itsellesi aikaa ja lue mitä Siilinjärven Pesiksen edustusjoukkueille kuuluu. Alemmat pudotuspelit lähestyy ja vuoron saa SiiPen naisten Superpesis-joukkueen pelinjohtaja Tommi Luostarinen.

Kirjoittaessani tätä tekstiä, niin olen ollut Siipettärien pelinjohtajana tarkalleen 3 viikkoa. Hyppäsimme Jari Karjanlahden kanssa mukaan kesken kauden ja suurimpana syynä se, että meillä on kova usko siihen, että joukkue taistelee yhdessä syksyllä sarjapaikan arvoisesti. Haluan tekstissä käyn läpi kulunutta kolmea viikkoa ja avaan muutamia asioita mihin olemme käyttäneet aikaa.

Kerkesimme harjoitella yhden kerran ennen lähtöä vieraskiertueelle, jossa pelasimme peräkkäisinä päivinä sekä Mynämäkeä että Raumaa vastaan. Saimme olla yhdessä koko viikonlopun ja opimme nopeasti tarvittavat yhteiset merkit ja pelin kannalta tärkeät sovittavat asiat. Pesäpallossa on todella paljon erilaisia merkkejä, jotka toimiessaan antavat pelille mahdollisuuden toimia ja näissä asioissa pääsimme paljon eteenpäin jo tämän yhden viikonlopun aikana.

Pelitahti tänäkin kesänä on ollut kova ja kun siihen yhdistää pelaajien siviilitöiden tekemisen, niin välillä on ollut hankaluuksia päästä pelaajien harjoittelemaan määrällisesti riittävästi ja laadukkaasti. Teimme osin siksi valmennuksen kanssa päätöksen, että käytämme Itä-Länsi viikonlopun harjoitteluun vapaan viikonlopun sijaan, jotta saamme kehitettyä peliämme syksyä varten. Lisäksi tämän viikonlopun aikana teimme pari tärkeää fysiikkaharjoitusta, jotka mahdollistavat paremman suorituskyvyn syksyn peleissä.

Joukkue oli heti valmis harjoittelemaan yhdessä viikonlopun ajan, mikä oli merkki siitä, että joukkue on sitoutunut yhteiseen tavoitteeseen. Lisäksi tämän kolmen viikon aikana olemme keskustelleet joukkueen kanssa yksilön ja sitä kautta joukkueen hyvinvoinnista sekä sen vaikutuksesta tavoitteen täyttämiseksi. Olen varma, että näiden keskusteluiden jälkeen olemme entistä valmiimpia tulevissa karsintapeleissä.

Olemme esimerkiksi käyttäneet aikaa oman pelimme tarkastelussa etenemiseen. Kuten miesten pelinjohtaja Riku Tolonen omassa blogitekstissään avasi, niin jo 10 sadasosaa on pelin kannalta merkittävä aika. Pesiltä lähdöissä pystyy helposti voittamaan/häviämään 20 sadasosaa pelkästään reagoinnissa. Tämä 20 sadasosaa on pesävälillä yli 1,5 metriä! Siksi eteneminen on erittäin tärkeässä roolissa sen kannalta, millaisia lyöntiratkaisuja pelissä voi käyttää.

Monesti palot/ehtimiset ovat kiinni noin puolesta metristä, joten tästä voi laskea miten tärkeää lähteminen ja reagointi on, kun siinä voi tehdä 1,5 metrin eron eikä se ole edes harvinaista. Tällaisia eroja etenijöiden välillä syntyy peleissä jatkuvasti ja siksi olemme nyt harjoitelleet asiaa ja tavoitteena on se, että loppukauden aikana otamme parempia lähtöjä ja voitamme sen avulla tiukkoja tilanteita.

Lisäksi olemme myös. tarkastelleet omaa ulkopeliä ja tehneet tilastointia siitä, mistä meitä vastaan on onnistuttu ja mistä olemme saaneet tehtyä paloja. Näiden tilastojen avulla olemme löytäneet tiettyjä toistuvia juttuja, jotka otamme jatkossa huomioon ja pelaamme sitä myöten entistä parempaa ulkopeliä.

Tässä lyhyt tiivistelmä siitä, mitä kolmen viikon aikana on tapahtunut. Ensi viikolla aloitamme karsintapelit ja
taistelemme yhdessä joukkueen ja niin niin tärkeän kotiyleisön kanssa viimeiseen vihellykseen asti.
Olethan mukana taistelussa ja tulet tekemään Mantun kentästä hankala paikka vastustajalle. Ensimmäinen karsintapelimme on kotikentällä Mantulla 27.8 klo.17.30 – tervetuloa!

Pelinjohtajien blogipostauksia rakentamassa Rakennuspalvelu J.Heide

Siilinjärven Pesiksen naiset eli Siipettäret päättivät runkosarjan 13 sijaan ja sitä myöten edessä ovat alemmat pudotuspelit. Vastaan asettuu putoamiskarsinnoissa 12 sijalle päätynyt Lappeenrannan Pesä-Ysit. Putoamiskarsinta pelataan paras viidestä eli 3 voitolla etenee Superpesiskarsintaan. Otteluparin häviäjällä on edessään putoaminen Ykköspesikseen. Huomioi, että kausikortit eivät käy alempiin pudotuspeleihin. Myynnissä vain ennakko- ja oviliput.

Alemmat pudotuspelit (pudotuskarsinta)
Ke 25.8. klo.17.30  Lappeenranta-Siipettäret
Pe 27.8. klo.17.30 Siipettäret – Lappeenranta – osta liput  
Su 29.8. klo.17.00 Lappeenranta – Siipettäret
Ti 31.8. klo.17.00 Siipettäret – Lappeenranta (tarvittaessa)
Ke 1.9. klo.17.00 Lappeenranta – Siipettäret (tarvittaessa)

 

Putoamiskarsinta
Runkosarjan 12. ja 13. sijoittuneet joukkueet pelaavat putoamiskarsinnan, jonka häviäjä putoaa
Ykköspesikseen ja voittaja jatkaa Superpesiskarsintaan.
Ottelut pelataan paras viidestä -järjestelmällä ja kotietu on runkosarjassa paremmin sijoittuneella
joukkueella.

Superpesiskarsinta
Superpesiksen runkosarjan 11. sijoittunut joukkue kohtaa Ykköspesiksen 2. sijoittuneen joukkueen
(välierien voittajista heikommin runkosarjassa sijoittunut joukkue) ja Ykköspesiksen 1. sijoittunut joukkue
(välierien voittajista paremmin runkosarjassa sijoittunut joukkue) kohtaa Superpesiksen runkosarjan 12.
sijoittuneen joukkueen (Superpesiksen putoamiskarsinnan voittaja).

Ottelut pelataan paras viidestä -järjestelmällä ja kotietu on Superpesiksen 11. sijoittuneella joukkueella
sekä Ykköspesiksen 1. sijoittuneella joukkueella. Otteluparien voittajat pelaavat seuraavalla kaudella
Superpesiksessä ja otteluparien hävinneet joukkueet Ykköspesiksessä.

Siilinjärven Pesis kohtasi tänään runkosarjan viimeisessä kotiottelussaan Vimpelin Vedon. SiiPen pelissä nähtiin tänään vähemmän hyviä onnistumisia ja kun taas Vimpelin Veto esitti tylyä peliä, niin ottelu päättyi Vedolle suoraan 0-2 (1-6,0-8). Lopputulos merkkasi viimeistään nyt sen, että SiiPen Piällysmiehet joutuvat alempiin pudotuspeleihin ja vastaan asettuu Haminan Palloilijat.

Ensimmäisellä jaksolla SiiPen ainokaisen löi Jiri Pippola ja toi Eemeli Paldanius eikä enempää juoksuja Vimpeli antanut lyödä ulkokentästään. Vimpeli puolestaan veteli hyviä siivuja 1-palkitun Perttu Ruuskan ja 2-palkitun Janne Mäkelän johdolla, joten ei ollut tänään sanan sijaan voiton suhteen. Matka kuitenkin jatkuu ja kovimmat pelit ovat vielä edessä.

Riku Tolonen paketoi pelin kommenttipakettiin heti ottelun päätteeksi.
”Kentällemeno muodostui tänään ylitsepääsemättömän vaikeaksi ja emme päässeet oikein edes rakentelemaan itsellemme kotiuttamispaikkoja. Vastustaja pelasi erittäin vahvaa ulkopeliä ja meiltä olisi vaadittu tänään todella laadukasta lyöntipeliä pisteistä kamppailuun. Ulkopelissä pelasimme jälleen muutamia vahvoja vuoroja mutta niiden lisäksi lahjoittelimme omilla räpylävirheillä ja huonoilla heitoillamme vastustajalle paljon ilmaisia pesänvälejä. Vimpelin tasoista joukkuetta vastaan ei saisi antaa mitään ilmaiseksi ja tänään valitettavasti emme pystyneet suorittamaan omalla tasollamme kuin vain välähdyksittäin.”

Lisää Rikun ja ottelun palkittujen mietteitä tästä linkistä SiiPen palkitut tänään olivat kakkospalkittu Samu Vainikainen ja ykköspalkittu Teemu Kinnunen.

Runkosarjan viimeinen ottelu pelataan tiistaina Kempeleen Kiriä vastaan vieraissa. Alempien pudotuspelin tarkat aikataulut varmistuvat runkosarjan päätteeksi, vaan jos SiiPe pitää Haminan Palloilijat takanaan sarjataulukossa, niin ensimmäinen kotiottelu on luvassa 28.8.
Ennakkoliput otteluihin ovat ostettavissa 25.8 alkaen osoitteesta seat4.me

Otteluraportin tarjosi Fysiomaker

Siilinjärven Pesis kohtasi tänään runkosarjan toiseksi viimeisessä kotiottelussaan Sotkamon Jymyn. SiiPen pelissä nähtiin hyviä onnistumisia esimerkiksi kahden kunnarin muodossa, mutta pelin yleisilme jäi vaisuksi hyvästä taistelusta huolimatta. Viime kauden mestari vei pisteet mennessään lukemin 0-2 (2-5, 4-5).

Ottelun ensimmäinen jakso oli Sotkamon hallinnassa alusta loppuun. Avausjuoksun napautti Aapo Komulainen pussilyönnillään ja heti perään Roope Korhonen löi jakson toisen lyödyn keskisaumasta. SiiPe paini jälleen sisäpelin hankaluuksien kanssa vieraiden jatkaessa laadukasta suorittamistaan. Harhaheiton lisäksi Antti Kiiskinen ja Roope Korhonen löivät molemmat yhdet juoksut. Neljännen tasoittavalle kotijoukkue lähti jo viiden juoksun takaa-ajoasemasta. SiiPen Eemeli Paldanius päätti pistää vähän vauhtia otteluun, ja iski pallon komeasti monttuun kakkospesän päältä kunnarin arvoisesti. Teemu Kinnunen kotiutti vielä Samu Vainikaisen komealla näpäytyksellä. Pieni loppukiri ei kuitenkaan riittänyt, ja vieraat veivät ensimmäisen jakson lukemin 2-5.

Vaikka loppukiri ei riittänyt ensimmäisen jakson voittoon, lähti toinen jakso vauhdikkaasti käyntiin. Samu Vainikainen antoi kotiyleisölle riemun aihetta iskemällä pallon kakkospesän päältä monttuun etutilanteesta kunnarin ja kahden tavallisen arvoisesti. Roope Korhonen kavensi tilannetta lyömällä pallon kolmospussiin ensimmäisen tasoittavalla. Toisen tasoittavalla Sotkamon Aapo Komulainen ja Lauri Rönkkö tasoittivat tilanteen lyömällä juoksut mieheen. Jiri Pippola iski SiiPen jälleen johtoon kotiuttamalla Ville Lantiaisen takaa läpi menneellä lyönnillä. Sotkamo nousi ensin tasoihin kolmospesän ohi menneellä harhaheitolla ja vielä johtoon hurjassa lyöntivireessä olleen Roope Korhosen päivän neljännellä kotiutuksella. Neljännen aloittavalla SiiPe lähti metsästämään juoksuja, mutta sisäpeli oli vaisua, eikä kotiutuksia päästy yrittämään. Vieraat ottivat täten myös toisen jakson nimiinsä lukemin 4-5.

SiiPen palkitut tänään olivat kakkospalkittu Justus Niemeläinen ja ykköspalkittu Samu Vainikainen.

Runkosarjan viimeinen kotiottelu pelataan tämän viikon sunnuntaina 22.8. klo 17 alkaen. Ennakkoliput otteluun Vimpelin Vetoa vastaan löytyvät osoitteesta seat4.me, tervetuloa mukaan katsomoon!

 

Otteluraportin tarjosi Fysiomaker

Kauden 2021 mittaan Miesten ja Naisten Superpesis-joukkueiden pelinjohtajat Riku Tolonen ja Tommi Luostarinen tulevat kertomaan muutamissa postauksissaan, kuinka Superpesiskautta rakennetaan ja viedään läpi kauden aikana. Ole hyvä Siilinjärven Pesiksen kannattaja ja ota muutama minuutti itsellesi aikaa ja lue mitä Siilinjärven Pesiksen edustusjoukkueille kuuluu. Kesän loppu lähestyy ja vuoron saa SiiPen miesten Superpesis-joukkueen pelinjohtaja Riku Tolonen.

On tullut jälleen aika raottaa pitkästä aikaa sanaista arkkua blogitekstin muodossa. Edellisen tekstini somekommenteissa oli toivottu pelillisten asioiden avaamista, joten pyhitettäköö tämä teksti tälle aihe-alueelle. Aion käsitellä tekstin loppupuolella pelaajien välisten fyysisten erojen vaikutusta erityisesti kotiuttamiseen. Toivoisin itsekin pesäpalloihmisenä saavani lukea laadukasta tekstiä pelistämme viikoittain tai mieluusti jopa päivittäin. Valitettavasti omasta mielestäni tällaista tekstiä ei vielä tällä hetkellä kukaan lajistamme tuota. Onneksi sentään jotain oikeasti hyvää lajimme ytimestä ja sen pelillisistä lainalaisuuksista kertovaa puhetta on viime aikoina voinut kuulla Perttu Hautalan Youtubeen tuottamista videohaastatteluista sekä Polttolinja-podcastista.

Pidän podcasteista kovasti, mutta jotenkin silti nautin kaikista eniten urheilusta kertovasta analytiikasta tekstin muodossa. Siilinjärven Pesistä koskettavien pelillisten asioiden osalta minun on kuitenkin heti alkuun tehtävä selväksi, että minun on omassa roolissani todella vaikeaa lähteä tässä kohtaa julkisesti arvioimaan joukkueemme suorittamista, koska olen puolueellinen. Näin ollen en tässä kohtaa tätä arviota tee, vaan jokaisen meitä seuraavan on parempi tehdä arvionsa itse. Tämä on itse asiassa ainakin minulle urheilun ja siihen liittyvän journalismin yhteinen suola. Katsoessani urheilua lajista riippumatta teen koko ajan mielessäni arvioita siitä, tekevätkö kentällä olevat urheilijat mielestäni oikeita liikkeitä menestymisensä kannalta. En kuitenkaan ole oikeasti minkään muun lajin asiantuntija kuin pesäpallon, joten en voi olla kovinkaan varma siitä, ovatko tekemäni arviot muiden lajien urheilijoiden suorittamisesta oikeita. Tästä johtuen tarvitsen tuekseni asiantuntijoiden tekemää urheilujournalismia jonka avulla voin arvioida omien näkemyksieni onnistumista.

Itselleni on hyvin tärkeää urheilun seuraajana tuntea ymmärtäväni pelistä ja erityisesti sen taktiikkaan liittyvistä asioista. Haluan olla perillä siitä, mitä urheilijat milloinkin omilla ratkaisuillaan hakevat. Sen lisäksi haluan pystyä myös ennakoimaan millaisia ratkaisuja pelaajat tulevat todennäköisesti tekemään tai mitä itse tekisin vastaavissa tilanteissa. Olen huomannut, että myös monella muulla henkilöllä on urheilun kohdalla samanlainen taipumus. Pyrkimys olla seuraamansa lajin asiantuntija. Näin voi olla, vaikka henkilö ei olisi koskaan kyseistä lajia edes pelannut. Mielestäni siinä ei ole mitään väärää. Päinvastoin!

Tältä pohjalta syntyvät urheilutapahtumien ulkopuolella nautittavat hedelmät eli spekulaatiot. Nautin itse suunnattoman paljon urheilusta puhumisesta eli spekuloimisesta. Voisin tehdä sitä aamusta iltaan, jos minulla olisi siihen kaikki käytettävissä oleva aika. Spekuloiminen on itsessään on mukavaa ja usein myös kehittävää puuhaa, etenkin jos keskustelua saa käydä samanhenkisen urheilusta välittävän ihmisen kanssa. Täytyy myös muistaa, että jos urheilua saisi katsoa vain ihmiset jotka ymmärtävät seuraamaansa lajia täydellisesti, olisi katsomossa tosi vähän porukkaa. Urheilua voi katsoa myös viihteenä ja jokaisella on oikeus muodostaa näkemänsä perusteella mielipiteitä.

Mielestäni paras hetki urheilun seuraamisessa on se, kun toisten ihmisten kanssa käydyt urheilukeskustelut kohtaavat todellisuuden. Esimerkiksi hyvin yleinen tilanne on, kun sarjakauden alussa on vertailtu joukkueiden voimasuhteita ja tehty arvioita joukkueiden menestysmahdollisuuksista. Usein tällaisten vertailujen pohjalta tulee tehtyä veikkauksia joukkueiden loppusijoituksista. Näitä veikkauksia on sitten mielenkiintoista tarkastella kauden jälkeen muiden veikkaajien kanssa. Tässä kohtaa tullaan itse urheilun seuraamisen maukkaimpaan hedelmään, joka on samalla myös ihmisen luonnollinen perustarve. Se tarve on “olla oikeassa”. Olen kuullut usein urheilukatsomossa lauseen “mitäs minä sanoin”.

Se lause on monelle urheilun katsojalle tärkeä, koska sillä kerrotaan toiselle, että minä olin oikeassa ja minä ymmärrän tästä lajista. Sillä nostetaan omaa itsetuntoa ylemmäs. Luulen suurimman osan lukijoista tietävän kuinka tärkeää ihmisen on kokea vahvaa itsetuntoa. On urheilun kannalta tärkeää ja hienoa, että moni hakee itsetuntoonsa kohennusta urheilua seuraamalla. Parhaimmillaan ja ehkä myös pahimmillaan monet saavat tuosta edellä mainitusta lauseesta niin paljon voimaa, että ajattelevat ymmärtävänsä lajia paremmin kuin esimerkiksi oman paikkakuntansa joukkueen päävalmentaja. En edelleenkään sano, että se olisi väärin. Varsinkin jos se ei aiheuta mitään urheiluun valitettavasti liittyviä lieveilmiöitä, kuten somekirjoittelua tai vihapuhetta.

Se on vain mielestäni erikoista ja mielenkiintoista, että urheilusta kiinnostunut ihminen toimii näkemykseni mukaan usein tällä kertomallani tavalla. Miksi urheilukatsoja sitten haluaa esittää vahvoja mielipiteitä seuraamastaan urheilusta? Se kertoo mielestäni ainakin siitä, että ihminen välittää kentän tapahtumista, mutta samalla myös siitä, että on vaikeaa olla epäonnistuneiden ihmisten puolella. Urheilusta vähemmänkin ymmärtävän on helppoa sanoa joukkueen tai urheilijan menestyessä heikosti, että olisi pitänyt tehdä asiat eri tavalla. En ole varmaan koskaan kuullut kenenkään sanovan, että olisin tehnyt asiat samalla tavalla mutta nyt vain kävi tällä kertaa näin, koska urheilussa jonkun on aina hävittävä. Menestyvien ihmisten kanssa samalla puolella oleminen on paljon helpompaa niin urheilussa kuin muussakin elämässä. Tästä tulikin mieleeni entisen huoltajamme leikkimieliset sanat hänen kertoessaan perheenjäsenilleen otteluidemme tuloksista. Voittaessamme hän kertoi että “voitettiin” ja hävitessämme hän sanoi, että “poijjat hävis”.

Sitten itse asiaan, eli peliin. Aion nyt yrittää parhaani mukaan, mahdollisimman hyvin tiivistäen avata asiaa, joka tuntuu, että on jäänyt monelle pesäpallon katsojalle kunnolla avaamatta. Tämä asia on pelaajien fyysisten ominaisuuksien vaikutus joukkueiden väliseen pelaamiseen. Ensin on hyvä kertoa, että samassa sarjassa pelaavat joukkueet tuntevat toistensa fyysiset ominaisuudet lajissamme todella hyvin. Tiedämme jopa toistemme voimatuloksia, eli esimerkiksi kyykky-, penkki- tai rinnallevetotuloksia, vaikka niistä harvemmin julkisesti missään kerrotaan. Niitä paremmin tiedämme kuitenkin kuinka nopeasti kukin pelaaja kentällä juoksee, kuinka kovaa lyö ja kuinka kovaa heittää.

Nämä tiedot ovat molemmille joukkueille äärimmäisen tärkeitä sekä ulkopelin, että sisäpelin osalta. Kaikista tärkeintä tämä käytössämme oleva tieto on joukkueiden ulkopelaamisen kannalta. Kuinka tätä tietoa sitten käytetään? Tähän mielestäni paras “peili” on takatilannepelaaminen, eli siis tilanne missä sisäpeli joukkue on saanut pelaajan kolmospesälle ja ulkopelijoukkueen on täytynyt ryhmittäytyä sen mukaisesti. Ulkopelijoukkueet käyttävät takatilanteissa hassusti nimettyjä kuvioita, kuten Oulu-kuvio josta käytetään myös nimeä tappikuvio. Sen lisäksi käytetään myös perinteistä kuviota, jota myös kasarikuvioksi saatetaan kutsua. Näiden lisäksi kaksi muuta kuviota ovat lisänneet suosiotaan viime vuosina. Näistä kuvioista käytetään nimiä Tahko1 ja Tahko2.

Nyt, kun joku miettii, että mistä nämä nimet tulee, niin vastaan, että pääosin nuo nimet tulevat siitä, mikä joukkue on näitä kuvioita ensimmäisenä käyttänyt. Näistä nimistä voi tosin olla montaa mieltä, mikä joukkue on lopulta minkäkin kuvion alullepanija. En sen enempää lähde avaamaan millainen ryhmitys missäkin kuviossa on. Jos aihe kiinnostaa, niin löydät tähän vastauksen Perttu Hautalan kirjoittamasta blogista.

Sen lisäksi, että tiedämme hyvin toistemme fyysisistä kyvyistä, tiedämme myös mitkä lyönnit ovat kenelläkin vahvoja ja mitkä heikkoja. Tämä on yleensä pääsyy siihen, mikä kuvio ketäkin vastustajan lyöjää vastaan takatilanteessa valitaan. Takatilanne on siis yleisnimitys tilanteelle, jossa kolmospesällä on etenijä ja sen lisäksi myös muilla pesillä voi olla etenijöitä. Tarkemmin kerrottuna tilanteet ovat 0-3-tilanne, 1-3-tilanne, 2-3-tilanne tai ajolähtö. Nämä nimitykset kertovat siitä, millä pesillä etenijät tilanteissa ovat.

Erityisen tarkkaan takatilannekuvioita mietitään kahteen jälkimmäiseen tilanteeseen, jotka ovat sisäpelijoukkueen kotiuttajien kannalta kaikkein maukkaimpia ja joihin sisäpelijoukkue haluaa myös kovimmat lyöjänsä saada lyömään. Tätä helpottaa nykyinen jokerisääntö ja se tosiseikka, että monessa superpesisjoukkueessa parhaat lyöjät löytyvät nimenomaan jokerin roolista. Jokerisäännön ansiosta parhaat lyöjät saadaan laittaa lyömään silloin, kun halutaan, kun taas numeroilla 1-9 pelaavien pelaajien edessä oleva tilanne vaihtelee sen mukaan, kuinka hyvin pesiä saadaan täytettyä.

Ulkopelijoukkueen ensimmäinen tavoite on niin sanotusti yrittää saadaa lyöjiltä “ruokaa” pois pesiltä. Nopeajalkaiset etenijän roolissa pelaavat pelaajat ovat siis lyöjämiesten ruokaa. Ruoka on sitä maittavampaa mitä nopeampia nuo jalat ovat. Seuraavaksi aiheessa on hyvä sivuta sitä tosiasiaa, jota monet katsojat peleissä ihmettelee, eli miksi koppeja pudotellaan eikä kaikkia oteta pois? Tämä johtuu kaikessa yksinkertaisuudessaan siitä, että silloin kun sisäpelijoukkue on saanut kärkietenijän kakkoselle tai varsinkin kolmoselle, mutta niin sanotut takapesät, eli ykkönen, kakkonen tai molemmat ovat täyttämättä, haluaa ulkopelijoukkue täyttää muut pesät mieluummin mahdollisimman hitailla jaloilla. Pelaajien nopeuseroja voi olla vaikea havaita, mutta siitä on ulkopelijoukkueelle suuri etu, jos sisäpelijoukkue kotiuttaa juoksuajoissa 1-2 sekunnin kymmenystä hitaampaa etenijää.

Lisäksi erityisesti superpesistasolla takapesien täyttäminen on monelle nopealle etenijälle niin helppoa, että ulkopelijoukkue mieluummin pudottaa hitaat jalat kolmosella olevan etenijän perään kuin yrittää puolustaa nopeat jalat esimerkiksi 0-3-tilanteessa perästä pois. Toinen syy on myös se, että pudottamalla ajolähdön vastustaja joutuu sisäpelissään nopeammin ratkaisuihin, eikä pysty siten pyörittämään lyöntijärjestystä haluamaansa kohtaan. Samalla saadaan myös sisäpelijoukkueen lyöntimäärää pienemmäksi varsinkin, jos ajolähdöstä saadaan tehtyä heti paloja.

Jos sisäpelijoukkue saisi mieleisensä käsikirjoituksen omaan sisävuoroonsa, niin se menisi ainakin meidän joukkueellamme näin. Numerot 1 ja 2 olisivat kolmosella ja kakkosella. Numerosta kolme numeroon 9 asti jokainen saisi kokeilla kaksi kertaa lyödä pallon väliin tai läpilyöntiä, viimeisellä nostettaisiin koppi jonka vastustajan ulkokenttä ottaisi pois. Tämä tarkottaisi, että meillä olisi käytössämme numerosta 4 alkaen yhteensä 12 vapaata lyöntiä, joilla yrittää juoksujen lyömistä. Tämän jälkeen mikäli juoksuja ei syntyisi, niin voisimme täyttää etenijäjokerillamme ykköspesän jonka jälkeen kaksi lyöjäjokeriamme saisivat kotiuttaa palottomaan ajolähtöön joukkueemme kolmea nopeinta juoksijaa. Mikäli emme onnistuisi tehtävässämme, seuraava sisävuoromme alkaisi jälleen numerosta yksi.

Uskallan sanoa, että minkään joukkueen ulkopelistä vastaava pelinjohtaja ei halua pelata ulkovuoroansa näin. Ensimmäisenä halutaan, että sisäpelijoukkueen parhaat kotiuttajat löisivät takatilanteisiin mahdollisimman usealla nolla- tai vaihtotilanteesta syntyneellä palolla. Toinen tavoite on, että kotiutettavat pelaajat olisivat johonkin muuhun rooliin kuin etenemiseen erikoistuneita pelaajia, jolloin pelaajien hitaampi juoksunopeus antaa enemmän suoritusaikaa ulkokentälle. Tällöin ulkopelijoukkueen mahdollisuudet puolustaa erityisesti ajolähtöä paranevat, koska ajolähdössä on viimeistään viimeisellä syötöllä pesillä olevien etenijöiden liikuttava ja lyöjän on haettava merkistä kotiutusratkaisua vapaan lyönnin sijaan. Sisäpelijoukkueella on kuitenkin myös vaihtoehtona lyödä viimeisellä laiton, jolloin se hyväksyy ajolähdön jatkumisen laittomasta lyönnistä syntyvällä palolla. Tämä tarkoittaa sitä, että etenijät saavat jäädä pesilleen ajolähdön jatkuessa seuraavalla lyöjällä.

Tässä siis ensimmäiset ns. perinteiset keinot vaikeuttaa sisäpelijoukkueen juoksujen tekoa. Mutta entäs sitten, kun sisäpelijoukkue saa ajolähdön rakennettua parhaille kotiuttajilleen? Ovatko kaikkien superpesisjoukkueiden etenijät yhtä nopeita ja ovatko kaikki kotiuttajat yhtä kovia lyöjiä? Oikea vastaus on, että eivät ole ja tämä mielestäni suurin erottava tekijä top5-joukkueiden ja sitä alempana olevien joukkueiden välillä. Kuinka nämä fyysiset erot sitten vaikuttavat joukkueiden välisiin kohtaamisiin? Mielestäni hienointa osaamista pesäpallossa on osata tehdä sellaisia suorituksia mitkä riittävät. Lyödessä tämä tarkoittaa minulle sitä, että valitaan helpoin mahdollinen ratkaisu vastustajan ulkokentän sijoittumisen mukaan erityisesti syvyyspelaamisessa.

Ulkopelissä taas sama asia tarkoittaa sitä, että ulkopelaaja osaa valita syvyytensä oman heittokätensä ja vastustajan etenijän nopeuden mukaan niin syvälle kuin mahdollista, pelaten näin itselleen aikaa suorittaa kiinniotto. Seuraavaksi tullaan siihen kysymykseen, että miksi juoksujen lyöminen on niin vaikeaa? Ja miksi se on erityisen vaikeaa joukkueille joiden lyöjät ei lyö niin lujaa ja etenijät eivät juokseniin kovaa kuin kärkijoukkueilla? Miksi taas heikommat joukkueet tekevät enemmän räpylävirheitä suhteessa kovimpiin? Tätä asiaa on erittäin vaikeaa selittää lyhyesti ja ymmärrettävästi mutta yritän sen tässä nyt seuraavaksi tehdä.

Ensimmäinen asia hassun nimisen takatilannekuvion asettamisen jälkeen ulkokentällä on sopivan syvyyden valinta, eli tarkemmin sanottuna lähellä polttolinjaa pelaavien pelaajien asettuminen oikeaksi katsomalleen etäisyydelle kotipesästä. Lähtökohta on se, että erityisesti heittävillä paikoilla polttajiksi takatilanteessa kutsuttavat pelaajat pelaavat omien heittokäsiensä mukaan niin syvällä kuin mahdollista, mutta kuitenkin niin, että eteen suuntautuvasta hidastetusta lyönnistä ehtii polttamaan. Näin tehdään siksi, että mitä syvemmältä linja kykenee pelaamaan, sitä helpompaa sen on ehtiä liikkumaan sivulle katkomaan pelaajien väliin suunnattuja sauma- ja luukkulyöntejä. Näin saadaan ehkäistyä hyvin ulkokenttää eniten haavoittavia läpilyöntejä ja sen lisäksi myös väliin jää vähemmän tilaa, joten sinne on vaikeampaa lyödä.

Tällä hetkellä uskallan sanoa, että ulkopelijoukkueen kuuluessa superpesistasolla viiden parhaan joukkoon, on sitä vastaan juoksun lyöminen vaikeaa. Erityisesti se on vaikeaa sellaiselle lyöjälle, joka ei kotiuta sarjan nopeimpiin kuuluvia etenijöitä, eikä lyöntivoimaa ole kärkikotiuttajien veroisesti. Tällöin lyöjä on miltei pakotettu lyömään merkistä väliin tai yrittämään lentomerkillä juoksua linjan etupuolelta räpylävirhettä toivoen, koska vapaiden lyöntien täytyy olla erittäin laadukkaita mieluiten pesien jatkeille suuntautuvia. Merkistä erityisesti pieneen väliin lyöminen kovalla onnistumisprosentilla on vaikeaa, etenkin jos myös kopparit ovat hommassaan eteviä. Sen takia yleisimmät tavat joilla juoksuja lähdetään hakemaan erityisesti palottomissa ajolähdöissä, ovat vapaat välilyönnit tai lentomerkillä lyödyt maalyönnit.

Jos pallo ei meinaa millään tippua vapailla lyönneillä väliin, tai niillä tulee kopparin suorittamana paloja, on sisäpelijoukkue miltei pakotettu reagoimaan tilanteeseen ja yrittämään juoksuja haastolyönneillä. Tässä tilanteessa juoksuja olisi käytännössä saatava tai muuten lyöjien keinot käytännössä loppuvat. Mikäli lyöjä kuitenkin onnistuu lyömään juoksuja syvällä pelaavaan ulkokenttään esimerkiksi pussinpohjilla tai näpäyksillä, reagoi ulkopelijoukkue tilanteeseen yleensä nopeasti yksinkertaisella tavalla. Asettuen seuraavalla kerralla hieman edelliskertaa lähemmäksi kotipesää jolloin lyöjä pakotetaan vaihtamaan kertaalleen juoksun tuottanut lyönti johonkin toiseen.

Ulkokentän ajattelumalli on yksinkertaisuudessaan pelata niin syvältä, että vastustaja ei pysty lyömään läpi, mutta niin läheltä, että edestä lentomerkillä lyödyistä onnistuneista haastolyönneistä ehditään tekemään niukkoja noin puolen metrin paloja. Silloin voidaan sanoa, että ulkokentän sijoittuminen on optimaalinen sisäpelijoukkueen etenemis- sekä lyöntivoimaan nähden. Ulkokentän täytyy takatilanteessa kuten myös muissakin pelintilanteissa jättää aina johonkin tilaa. Mieluiten tilaa jätetään takatilanteessa eteen, mutta koska etenijän roolissa pelaavat ovat jokaisessa joukkueessa kuitenkin sen verran nopeita ettei se tiukassa pelin tilanteessa kannata, jätetään tila näissä kohdissa mieluiten väliin. Näin tehdään siksi, koska väliin lyöminen on vaikeampaa kuin esimerkiksi näpyn lyöminen ja hyvällä välilyönnillä lyöty juoksu on siten helpompaa hyväksyä. Lisäksi haastolyönneillä ei haluta antaa juoksuja sen takia, että niillä saa yleensä aina samalla takavaihdon, joka lisää sisäpelijoukkueen juoksuntekoyrityksiä. Välilyönneillä taas takaetenijät eivät voi vaihtaa lyönnin aikana, vaan vaihto voidaan suorittaa vain kopparin tekemällä korkealla polttoyritysheitolla.

Mikä sitten tekee esimerkiksi kaksikosta Roope Korhonen-Joni Rytkönen vaikean puolustettavan ulkokentille? Vastaus on linjan syvyyden määrittäminen. Roope lyö niin lujaa, parhaimmillaan noin 180 km/h, että linja ei voi tulla liian lähelle, koska muuten Roope lyö todennäköisesti läpi tai vähintääkin tappikumuran väliin. Tällöin Jonin jaloilla ehtii varmasti tuomaan omalla reaktiolähdöllä juoksun, koska kovinkaan koppari ei pysty heittämään palloa takakentältä kotiin alle viiden sekunnin. Jos taas linja pelaa liian syvältä, Roope lyö merkistä sellaisen haastolyönnin jolla Joni ehtii tuomaan juoksun ja takaetenijät saavat samalla lyönnillä takavaihdon. Tällaisessa tilanteessa olevan ulkopelijoukkueen josta ei löydy huippuluokan heittokäsiä, on miltei pakko ottaa jonkinlaisia riskejä ulkopelissään, jotta Roopen ja Jonin tasoisen kaksikon puolustaminen on mahdollista. Tällainen riski voi olla esimerkiksi kulmapelaajana olevan siepparin juokseminen lentomerkillä rohkeasti keskeen, luottaen, että Roope ei juuri siinä kohtaa yritä lyödä merkistä kakkosrajasta läpi, vaan ennemminkin pussinpohjaan suuntautuvaa hidastettua lyöntiä.

Tällaisten ulkopelaajien liikkeiden lisäksi lukkarin on pystyttyvä hankaloittamaan Roopen lyömistä syötöillään. Usein tämä tarkoittaa ns. puolikorkeaa syöttöä mikä antaa etenijälle lentomerkillä etumatkaa edetä ennen osumaa. Linjan on puolikorkean syötön aikana kyettävä lukemaan Roopen lyönnin suuntaa ehtiäkseen lyönnin tielle. Lisäksi syvimpien linjapelaajien on tultava syötöstä reilusti vastaan, mikäli korkeampi syöttö sattuu lentomerkkiin, koska muuten palon tekeminen on käytännössä mahdotonta. Näistä edellä mainituista syistä johtuen ulkopelijoukkueelle tulee myös helposti räpylävirheitä, koska ulkokentällä on aikaa käytössä tällaisiä huippuyksilöitä vastaan vähemmän.

Joni Rytkönen tulee kolmoselta parhaimmillaan reilusti alle viiden sekunnin nopeudella, mikä tarkoittaa takatilanteessa sitä, että lyönnin onnistuessa suorittavan ulkopelaajan täytyy kyetä tekemään koko ajan maksimisuorituksia polttaakseen Jonin. Tämä kasvattaa ulkopelaajien räpylävirheiden todennäköisyyttä. Lyönnin onnistuessa täydellisesti usein täydellinenkään suoritus ei riitä. Tässä käyttämässäni esimerkissä puhutaan kuitenkin poikkeuksellisesta parivaljakosta joita löytyy superpesiksessä pääosin viidestä kärkijoukkueesta. Heti, kun edes toinen juoksuntekoon vaadittavasta osapuolesta heikkenee. Eli lyöjän lyöntivoima on heikompi tai etenijä on hitaampi, on ulkokentän mahdollisuudet palon tekemiseen paremmat.

Tällä hetkellä parhaat kotiuttajat lyövät juoksuja mututuntumalla sanottuna noin 70-80% vapailla lyönneillä. Tämä tarkoittaa sitä, että lukkareiden ja koppareiden rooli juoksujen puolustamisessa on erittäin suuri. Syy miksi juoksuja haetaan pääosin vapailla lyönneillä on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että todennäköisyydet ovat näin parhaiten sisäpelijoukkueen puolella. Ensinnäkin lyöjä saa lyödä oikeasta syötöstä ja yrittää onnistunutta lyöntiä usein kaksi kertaa. Lisäksi etenijä etenee vasta nähdessään lyönnin onnistuvan jolloin onnistuneen etenemisen ja lyönnin ei tarvitse tapahtua yhtäaikaa, vaan ne tapahtuvat peräkkäin. Merkistä edetessään etenijä ei voi valita onnistunutta lyöntiä samalla tavalla kuin vapaalla lyönnillä pesältä lähtiessään mikä kasvattaa palon tai haavan todennäköisyyttä.

Näistä syistä johtuen erityisesti kovalyöntiset vahvalla yläkierteellä kumuraa lyövät jokeripelaajat ovat tällä hetkellä lajissamme erityisen haluttuja pelaajia. Nämä lyöjät tarvitsevat tuekseen nopeita etenijöitä, jotka lähtevät hyvin omilla reaktioillaan pallon lentoradan oikein arvioiden etenemään heti kohti kotipesää jolloin koppareille jää mahdollisimman vähän aikaa suorittaa polttoyritys. Nopeiden reaktioiden lisäksi nopeat jalat pakottavat linjapelaajia pelaamaan lyöjän kannalta riittävän läheltä, jotta väliin jää sopivasti tilaa. Tässä hieman tiivistettynä juoksujen lyömisen anatomiaa.

Tässäkään ei vielä todellakaan ollut kaikki. Esimerkiksi en avannut tässä kohtaa kotiuttamiseen liittyviä merkkejä kuten kakkospelinjohtajan melamerkkejä joilla viestitetään kolmosella olevalle etenijälle vapaiden lyöntien suuntia tai muiden kaarella olevien pelaajien näyttämiä maskimerkkejä kakkosella ja ykkösellä oleville etenijöille. Myös ulkopelaajien keskinäiset fyysiset ja taidolliset erot vaikuttavat kuvioiden valintaan ja erityisesti syvyyksiin, esimerkiksi vaikka kolmosvahdin ja kolmospolttajan osalta. Lisäksi on hyvä huomioida, että lyömiseen ja etenemiseen vaikuttavat myös kenttäolosuhteet sekä sää. Erityisesti tuuli vaikuttaa lyömiseen sekä myös juoksemiseen. Myös kenttien pinnoissa ja avaruuksissa on eroja, mitkä vaikuttavat myös omalta osaltaan ulkokenttien pelaamiseen. On hienoa, että lajissamme on niin paljon pelaamiseen vaikuttavia elementtejä. En tiedä mitään toista palloilulajia joissa kentät olisivat niin erilaisia minkä vuoksi sama peli voi olla toisella kentällä hyvin erilaista kuin toisella.

Esimerkiksi meidän kotikentällämme Siilinjärven Mantulla, jossa kentän pinta on superin hitain ja lisäksi kolmospuoli on ulkopelijoukkueen kannalta turvallinen, juoksujen tekeminen on huomattavasti vaikeampaa kuin esimerkiksi Sotkamossa, jossa kenttä on todella kova javarsin avara. Ero syntyy siinä, että hitaalla kentän pinnalla ulkopelijoukkue saa enemmän aikaa kovien maalyöntien katkaisemiseen pallon hidastuessa kenttään osuessaan ja lisäksi kolmospuolen ulkopelaajat pystyvät rohkeammin tukemaan kakkospuolta.

Mielestäni pesäpallo on lajina erittäin kiehtova, josta oppii joka päivä itsekin uutta. Toivoisin lajimme kannalta, että myös katsojat oppisivat tuntemaan lajimme ydintä paremmin. Mielestäni se on yksi olennaisimpia asioita jonka vuoksi ihmisen kannattaa ostaa pääsylippu tullakseen seuraamaan kentälle pelaavien pelaajien ja joukkueiden ratkaisuja erilaisissa tilanteissa. On hienoa ymmärtää pelin erilaisia syy-seuraus-suhteita. “Miksi noin tehtiin”, yms. kysymyksiä. Sen vuoksi kaipaamme mielestäni lajimme pariin sen sisältä osaavia ihmisiä jotka pystyvät avaamaan peliämme ulospäin erityisesti vuonna 2021 pelattavasta pesäpallosta.

Osaavien toimittajien lisäksi tarvitsemme hyvän ulosannin omaavia asiantuntijoita televisiolähetyksiin, jotka pystyvät tukemaan selostajaa ja kertomaan katsojalle pelistä sellaisia asioita, joita ei ilman asiantuntijan osaamista sieltä huomaisi. Tällä hetkellä tuntuu, että erityisesti ruudun päälähetysten asiantuntijoiden ammattitaito on jämähtänyt 2000-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle ja katsojille kerrotaan pelin taktiikasta ja jopa sen säännöistä osin virheellisiä tietoja.

Toivon pesiksen kannalta erityisesti sitä, että lähivuosina lajimme voisi näkyä vapaammin suurelle yleisölle, joka voisi kiinnostua pesäpallosta erityisesti sen taktisten hienouksien oppimisen kautta. Kuten tämä kirjoitukseni monimutkaisuus asian osoittaa, tehtävä ei ole missään nimessä helppo.

Pelinjohtajien blogipostauksia rakentamassa Rakennuspalvelu J.Heide

Piällysmiehet aloittivat peliviikon Hyvinkäältä, vaan SiiPen vaatimaton sisäpeli jatkui sateisella Pihkalan stadionilla. Kotijoukkue Tahko otti 2-0 voiton jaksonumeroin 5-1 ja 7-2.

Sateinen sää ei helpottanut viime peleissä SiiPen ongelmaksi muodostuneen heppoisen sisäpelin avautumista. Hyvinkäällä siipeläiset eivät ensimmäisen jakson kahdessa ensimmäisessä sisävuorossa saanet kuin pari kakkostilannetta. Ainoastaan kolmannessa sisävuorossa päästiin kokeilemaan kotiutusta palottomaan ajolähtöön. Jokeri Jiri Pippolan lyönnillä ei kuitenkaan juoksua syntynyt. Vuoro päättyi sitten seuraavan lyöjän kopinnostopaloon. Tahko teki ensimmäisen vuoron tasoittavalla Teemu Nikkasen saumalyönnillä avausjuoksun. Toisen tasoittavalla jokeri Juha Korhonen kotiutti kaksi kertaa peräkkäin ensin näpyllä ja sitten kolmospuolen saumalyönnillä. Kun samassa vuorossa vielä Mikko Haukkala löi keskeltä 4-0 lukemat, oli kotijoukkue karannut tavoittamattomaan johtoon. SiiPe ensimmäisen jakson ainoan juoksun löi Pippola neljännessä vuorossa viimeisen lyöjänä, kun tahkolaiset puolustivat läpilyöntiä.

Toinen jakso alkoi siipeläisittäin huonosti, kun Tahkon Juha Korhonen löi ajolöhdössä kakkosrajasta läpi neljän juoksun arvoisesti. SiiPe tasoittavalla kävi mailan varressa vain neljä pelaajaa, kun vuoro vaihtui. Toisessa vuorossa Tahko teki vielä kaksi juoksua. SiiPen kavennuksen toi Eemeli Paldanius kolmospesän harhaheitolla. SiiPe jakson toisen juoksun löi Mikko Hakomäki ja toi Ville Lantiainen.

Piällysmiesten runkosarjan kotiottelut käyvät vähiin, vaan vielä niistäkin pääsee nauttimaan tämän viikon perjantaina klo 17:30 Sotkamon Jymyä vastaan sekä sunnuntaina 22.8 klo 17:00 Vimpelin Vetoa vastaan. Ennakkoliput otteluihin löytyvät osoitteesta seat4.me, tervetuloa mukaan katsomoon!

Otteluraportin tarjosi Fysiomaker

Siilinjärven Pesis kohtasi tänään kotipeliviikkonsa kolmannessa ja viimeisessä ottelussa Koskenkorvan Urheilijat. Vieraat pääsivät peliin kiinni kotijoukkuetta paremmin, eivätkä kotijoukkueen vastaukseksi tarjoamat loppukirit aivan riittäneet kummallakaan jaksolla. Mantulle ei jäänyt sen suurempaa aihetta juhlaan, kun vieraat veivät ottelun lukemin 0-2 (4-5, 3-4).

Ensimmäisen jakson alussa kotijoukkue sai pelin syrjästä kiinni mainiosti. Peli näytti hyvältä sekä sisällä että ulkona, mutta erityisesti sisäpelissä tilanteet kuihtuivat ontuviin kotiutusyrityksiin. Avausjuoksu nähtiin toisen aloittavalla, kun Koskenkorvan Ville-Veikko Olli pisti pallon väliin juoksun arvoisesti. Kolmannen aloittavalla ensin Petteri Kortelainen iski pallon kahden juoksun arvoisesti läpi takakulmasta, ja perään Jesse Rantamäki paukautti pallon lähes samasta kohdasta kunniajuoksun ja yhden tavallisen arvoisesti. Kolmannen tasoittavalla kotijoukkue sai kurottua juoksueroa kiinni, kun Jiri Pippola kotiutti Sebastian Lahden kakkospussilyönnillä ja Ville-Veikko Korhonen Matias Hännisen välilyönnillä. Ulkopeliin löytyi taas hieman ilmettä neljännessä vuoroparissa, ja neljännen tasoittavalle kotijoukkue lähti tilanteessa 2-5. Ensin Jiri Pippola kotiutti Matias Hännisen keskisaumalyönnillä. Kahden palon tilanteessa viimeisenä lyöjänä Ville-Veikko Korhonen kotiutti Sebastian Lahden, jonka ansiosta SiiPellä olisi riittänyt lyöjiä vielä kierroksen verran. Korhosen viimeinen lyönti oli kuitenkin laiton, josta syntyi jakson päättänyt kolmas palo. Loppukiri ei riittänyt aivan, ja ensimmäinen jakso kirjattiin vieraille lukemin 4-5.

Toisella jaksolla sisäpeli lähti rullaamaan ensimmäistä jaksoa paremmin, mutta edelleen jatkuneet kotiutusvaikeudet jarruttelivat juoksujen syntymistä. Toisen tasoittavalla Koskenkorva pääsi peliin kuitenkin niin tiukasti kiinni, ettei kotijoukkueella ollut keinoja jarrutella onnistumisia. Kolmen lyöntikierroksen aikana Aku Kettunen onnistui kotiutuksissa kahdella erillisellä lyöntivuorolla. Lisäksi Juuso Vuorenmäki ja Ville-Veikko Olli ottivat nimiinsä yhdet lyödyt. Taas kerran selkä seinää vasten SiiPe lähti hakemaan juoksuja neljännen aloittavalla. Jiri Pippola päätti pistää vähän vettä SiiPen myllyyn lyömällä pallon takaa läpi kahden juoksun arvoisesti. Toni Toivanen kotiutti vielä Pippolan erittäin komealla jatkelyönnillä, mutta ensimmäisen jakson tavoin loppukiri katkesi yhden juoksun juoksueroon. Vieraat veivät mukanaan kolme pistettä voittamalla myös toisen jakson lukemin 3-4.

Ottelussa palkittiin kakkospalkinnolla Ville-Veikko Korhonen ja ykköspalkinnolla Jiri Pippola.

Vähiin käyvät runkosarjan kotiottelut, mutta vielä niistäkin pääsee nauttimaan ensi viikon perjantaina 20.8. klo 17:30 sekä sunnuntaina 22.8 klo 17:00. Ennakkoliput otteluihin löytyvät osoitteesta seat4.me, tervetuloa mukaan katsomoon!

 

Otteluraportin tarjosi Fysiomaker

Siilinjärven Pesiksen miehet eli Piällysmiehet kohtasivat kolmen kotipelin putkessa tänään Pattijoen Urheilijat Mantulla ja vaihtelevien vaiheiden jälkeen ottelu päättyi Pattijoen voittoon supervuoroparin jälkeen 1-2(8-1,0-1,0-1).

Ensimmäinen jakso oli tiukkaa ja vähärikasta juoksupeliä aina SiiPen neljänteen vuoroon asti, kun SiiPen Jiri Pippola pamautti 2-rajasta pallon Mantun monttuun tyhjentäen pajatson. Ja kun juoksurikkaaseen peliin päästiin kiinni, niin Jirin jälkeen juoksuja löivät myös Ville-Veikko Korhonen, Mikko Hakomäki ja Teemu Kinnunen. Lopulta jakso SiiPen nimiin lukemin 8-1.

-Eka jaksolla yksi vuoro oli rallattelu sisävuoro, vaan muuten kyllä oltiin kaveria perässä ekalla jaksolla, totesi Riku Tolonen ekan jakson osalta.

Toinen jakso sujui samoissa merkeissä, paitsi että SiiPen osalta toisen jakson lyödyt jäi lyömättä. Näin ollen Pattijoelle toinen jakso lukemin 0-1.

-Hyvä, että jatkoimme toisella jaksolla paremman ulkopelin merkeissä ja sitä kautta tarvittavat tehtiin voittoon, totesi Pattijoen pelinjohtaja Jussi Haapakoski.

Supervuorossa PattU oli lopulta parempi, kun Sami Haapakoski löi Mikael Mäkelän kotiin.

-Olimme sitkeitä ja hyvää ulkopeliä yhtä ulkovuoroa lukuunottamatta. Hyvä, että voitettiin, totesi Pattijoen 1-palkittu Paavo Pelto.

-Nahupeliä oli ja harmi, että ketsuppipullon aukeaminen ei riittänyt toiselle jaksolle asti. Harmittaa, mutta tällaista urheilu on, totesi SiiPen 1-palkittu Ville Lantiainen.

Piällysmiesten pelit jatkuvat ylihuomenna, kun vastaan asettuu Koskenkorvan Urheilijat klo.17 Mantulla.

Ennakkoliput löytyvät osoitteesta seat4.me, tervetuloa katsomoon!

Otteluraportin tarjosi Fysiomaker

Siilinjärven Pesis kohtasi eilen kolmen kotipelin viikon ensimmäisessä ottelussaan Imatran Palloveikot. Sateisella Mantulla pelatun tiukan ottelun loppulukemiksi kirjattiin vieraiden hyväksi 0-2 (0-1, 3-4).

Hutunkeiton hävinnyt SiiPe aloitti ottelunsa sisävuorolla. Alku oli kuitenkin nihkeää, eikä sisäpeliä saatu rullaamaan kunnolla. IPV sai tilannetta muodostumaan paremmin, mutta SiiPen ulkokenttä ei päästänyt kotiutuksia syntymään. Toisessa vuoroparissa SiiPe sai sisäpeliään auki, mutta myöskään kotijoukkue ei onnistunut kotiutuksissaan. Ensimmäisen jakson ainoa juoksu nähtiin kolmannen tasoittavalla, kun Palloveikkojen Juho Toivola löi pallon taakse väliin. Kotijoukkue lähti neljännen aloittavalle hakemaan juoksuja, mutta tulosta ei saatu syntymään. Ensimmäinen jakso kirjattiin niukkaakin niukemmin lukemin vieraille 0-1.

Toinen jakso alkoi kotijoukkueen kannalta sateisissa tunnelmissa niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisesti. Ukkoskuuron aiheuttaman tauon jälkeen Palloveikkojen Juho Toivola laittoi peliin vauhtia, ja iski pallon etutilanteesta hienolla kakkossaumalyönnillä monttuun kunnarin ja kahden tavallisen arvoisesti. Ville Pietinen kotiutti vielä Toivolan välilyönnillä asettaen Palloveikot jo neljän juoksun johtoon. Toni Toivanen kavensi tilannetta kotiuttamalla Matias Hännisen komealla välilyönnillä. Toisen tasoittavalla Jiri Pippola kotiutti Ville Lantiaisen upealla keskisaumalyönnillä, ja Kajaanista SiiPeen loppukaudeksi siirtynyt Ville-Veikko Korhonen kotiutti vielä Samu Vainikaisen väliin tippuneella lyönnillä. SiiPen ulkopeli oli edelleen vahvaa, eikä IPV saanut juoksuja aikaiseksi loppuottelun aikana. Neljännen tasoittavalle SiiPe lähti tilanteessa 3-4. Pelaajia ei kuitenkaan saatu kakkospesää pidemmälle, ja täten vieraat veivät mukanaan myös toisen tiukan jakson.

SiiPen palkitut olivat kakkospalkittu Ville Lantiainen ja ykköspalkittu Matias Hänninen.

Onneksi seuraavaa kotipeliä ei tarvitse odotella kauaa, kun jo perjantaina 13.8. Pattijoen Urheilijat saapuu vieraiksi Mantulle kello 18. Huom, kesäkuussa perutun PattU kotipelin pääsyliput eivät käy perjantain ottelussa. Kotipeliviikko huipentuu sunnuntaina 15.8. klo 17 Koskenkorvan Urheilijoiden tullessa SiiPen viikon viimeiseksi vastukseksi. Molempien otteluiden ennakkoliput löytyvät osoitteesta seat4.me, tervetuloa mukaan katsomoon!

Otteluraportin tarjosi Fysiomaker