Kauden 2021 mittaan Miesten ja Naisten Superpesis-joukkueiden pelinjohtajat Riku Tolonen ja Antti Rönkkö tulevat kertomaan muutamissa postauksissaan, kuinka Superpesiskautta rakennetaan ja viedään läpi talven ja tulevan kesän aikana. Ole hyvä Siilinjärven Pesiksen kannattaja ja ota muutama minuutti itsellesi aikaa ja lue mitä Siilinjärven Pesiksen edustusjoukkueille kuuluu. Ensimmäisenä vuoron saa SiiPen miesten Superpesis-joukkueen pelinjohtaja Riku Tolonen.
SiiPen miesten pelinjohtajan helmikuisia ajatuksia, olkaa hyvä!
Siilinjärven Pesiksen miesten superpesisjoukkue käynnisti tulevaan kauteen valmistautumisen virallisesti marraskuun ensimmäisellä viikolla. Näin ollen yhteistä taivalta kauden 2020-2021 joukkueella on takana nyt yhteensä kolmetoista viikkoa. Uuteen projektiin lähteminen haasteellisen viime kauden jälkeen oli varmasti monen mielestä erikoista ja poikkeavaa aiempiin syksyihin verrattuna. Pandemia on edelleen päällä ja siten mukana kaikkien joukkueen jäsenten arjessa ja ajatuksissa. Kenenkään on vaikeaa olla ajattelematta koronan vaikutuksia terveyteen sekä seuran taloudellisiin toimintaedellytyksiin. Onneksi kuitenkin viruksesta tiedetään enemmän ja sen kanssa elämiseen on helpompaa suhtautua myös urheiluseurassa. Etävideopalaverit ovat tulleet jäädäkseen ja on elettävä vahvemmin hetkessä. Tulevaisuuden suunnittelu on nyt paljon vaikeampaa kuin aiemmin ja on kestettävä muutoksia.
Jokainen tiedostaa, että urheiluseurat ja siten koko urheiluväki käyvät erittäin vaativaa selviytymistaistelua taloutensa osalta. Taistelua käy myös osaltaan meidän seuramme Siilinjärven Pesis. En haluaisi edes ajatella kuinka katastrofaalinen tilanne olisi, jos Savon alueen yksi suurimmista liikuttajista joutuisi lopettamaan toimintansa, ja sen vuoksi edustustason urheilu sekä erityisesti lasten liikuttaminen loppuisi. Pandemian aiheuttamat haasteet koskettavat varmasti kaikkia toimialoja eri tavoin. Tilanne on kaikille haastava ja on vaikeaa tehdä oikeita päätöksiä.
Itseäni luonnollisesti urheiluseuran edustajana harmittaa ja samalla kovasti huolettaa se, että erilaisia rajoituksia ei ole osattu miettiä erityisesti lasten liikunnan tärkeyden näkökulmasta. Lasten liikkumattomuus on yksi pahimmista ja tulevaisuudessa myös kalleimmista terveysriskeistämme. Miesten Superpesisjoukkueen näkökulmasta lasten liikkumisen loppuminen ja väheneminen tarkoittaisi sitä, että edustusjoukkueeseen olisi mahdotonta tuottaa tulevina vuosina uusia huippupelaajia, mikäli seuralla ei olisi riittävästi junioreita eri ikäluokkiin.
Urheiluseurassa toimintaa tulee rakentaa pitkäjänteisesti tulevaisuutta ajatellen. Ei kausi kerrallaan. Tällä hetkellä tilanteemme pelaajien osalta on vielä hyvä. Saimme tulevalle kaudelle kasattua mielenkiintoisen ja täynnä kehityspotentiaalia olevan nuoren joukkueen, jonka parhaat vuodet ovat vielä edessä. Lisäksi seurallamme on vielä tällä hetkellä hyvin omia junioripelaajia.
Suurin pula urheilun tekijöistä on tällä hetkellä valmentajien ja muiden seuratoimijoiden puolella. Lasten ja nuorten liikkuminen on tärkeää, mutta heillä pitää olla myös liikuttajia. Nyt ja erityisesti jatkossa olisi tärkeää keksiä keinoja, kuinka ihmisiä saisi mukaan seuratyön eri rooleihin. Erityisen suuri tarve on lasten ja nuorten urheilussa, jossa raha ei juurikaan liiku. Sinne tarvitaan osaavia tekijöitä erityisesti siksi, että lapset viihtyisivät urheilun parissa aikuisikään saakka ja liikunnasta tulisi elämäntapa.
Mutta millainen miesten edustusjoukkue Mantulla nähdään ensi kesänä? Kuinka se eroaa viime kauden joukkueesta? Merkittävimmät muutokset tapahtuivat joukkueen valmennuksessa. Pitkään ansiokasta työtä SiiPen profiilin nostattamiseksi tehnyt Perttu Westersund vaihtoi seuraansa lähemmäs asuinpaikkaansa Oulua, siirtyen Pattijoen Urheilijoihin. Lisäksi miesten Superpesiksen sarjan parhaimpiin kakkospelinjohtajiin kuulunut Tommi Luostarinen vaihtoi tehtävää seuramme sisällä, siirtyen B-tyttöjen päävalmentajaksi ja pelinjohtajaksi. Hän toimii samalla myös SiiPen junioripäällikkönä. Näin ollen viime kauden valmennustiimistä jäljelle jäi ainoastaan allekirjoittanut, joka nyt siis hyppää lajivalmentajasta päävalmentajan vastuuseen.
Joukkueurheilussa täytyy olla jatkuvuuden lisäksi myös riittävää vaihtuvuutta. Vaihdokset meidän seurassamme eivät täten perustu siihen, että joku olisi tehnyt työnsä huonosti. Aina hyvin tehty työ ei näy heti sarjataulukossa. Joukkueessa on joka tapauksessa tapahduttava vaihtelua, koska muuten uuteen kauteen motivoituminen on vaikeaa. Uudet ihmiset piristävät joukkuetta tuoden omilla persoonillaan sen arkeen uusia asioita, niin toimintatavoillaan kuin pelillisillä ominaisuuksillaan. Perttu ja Tommi loivat omalla kovalla työllään vahvan pohjan, jonka päälle on hyvä jatkaa rakentamista. Työn jatkamista helpottaa omalta osaltani suuresti se, että olin itse mukana jo viime kaudella ja tunnen siten pelaajat ja muut seuraan kuuluvat ihmiset.
Lajissamme, jossa ei ole vielä mahdollisuutta hankkia kovia tekijöitä eri rooleihin ulkomailta, on laadukkaiden pelaajien ja valmentajien rekrytoiminen tavallista haastavampaa. Tekijöiden määrä on rajallinen ja suurimmat osakeyhtiöpohjalta toimivat seurat ovat rajallisilla markkinoilla vahvemmilla kuin pienet pääosin talkoilla toimivat yhdistykset.
Epätasaisesta lähtötilanteesta huolimatta uskallan sanoa, että onnistuimme omissa rekrytoinneissamme mainiosti. Sain myös omalta osaltani olla mukana joukkueen kokoamisessa, mikä on meidän lajissamme valitettavan poikkeuksellista. Pesäpallossa usein pelaajat hankitaan ennen valmentajia, ja se ei mielestäni missään nimessä ole oikea järjestys. Onnekseni sain olla vaikuttamassa ja täten uskon, että joukkueesta rakentui vahvasti päävalmentajansa näköinen kokonaisuus.
Uskon SiiPen näyttäytyvän ensi kesänä ennen kaikkea positiivisena ja iloisena joukkueena, joka uskaltaa näyttää tunteensa esimerkiksi tuuletuksin. Olen aina ollut sitä mieltä, että joukkuehenki ja sitä kautta sen yksilöiden hyvinvointi on voittavan joukkueen perusta. Tekemisestä pitää pystyä nauttimaan, koska tämä ei ole kenenkään elämäntyö, vaan ennen kaikkea harrastus, jota tehdään intohimoisesti ja ammattimaisesti.
Olen tällä hetkellä erittäin tyytyväinen ja onnellinen siitä millainen joukkue meillä on. Onnistuimme löytämään mukaamme ihmiset, jotka haluavat omalla panoksellaan auttaa seuraamme seuraavien askelten ottamisessa. Tietenkin tämä on hieno mahdollisuus myös heille edetä omalla henkilökohtaisella urallaan. Saimme valmennustiimiimme osaavat ja ennen kaikkea positiiviset persoonat Jani ”Myntti” Korhosen ja Joona Kokkolan muodossa. Myntin vastuulla on niin sanottu kakkospelinjohtajan rooli ja Joona vastaa fysiikka- ja juoksuvalmennuksesta. Joukkueen valmentamisessa ei toimivan ja hyvin keskenään juttuun tulevan tiimin merkitystä voi liikaa korostaa.
Pelaajistoomme uusina niminä liittyivät Jere Paananen, Jiri Pippola, Miro Kähkönen, Ville Veittikoski, Justus Niemeläinen, Tuomas Luukkonen ja Ilari Kauhanen. Kaikki heistä ovat suuren yleisön silmissä vielä kääntämättömiä kortteja, mutta onneksi valmennus tietää miten mahtavia ihmisiä ja urheilijoita kukin omalta osaltaan on. Meillä on ollut heti alusta lähtien vallitsevasta tilanteesta huolimatta hyvä henki päällä kaikkien joukkueen jäsenten kesken. Tähän porukkaan on mukava kuulua ja on helppoa motivoitua tekemään töitä yhteisen hyvän eteen.
Olemme harjoitelleet mielestäni laadukkaasti ja uskallan siten odottaa tuloksia kentällä. Minulla on vahva usko siihen, että alamme tällä joukkueella saada kiinni niistä asioista, joita pelien voittaminen korkeimmalla sarjatasolla vaatii. En tässä kohtaa lähde tarkemmin esittelemään joukkueeseemme tulleita uusia pelaajia, vaan he saavat esitellä itse itsensä teille esimerkiksi somen kautta.
Odotamme jo kovasti, että pääsisimme näyttämään osaamistamme kentällä teidän edessänne. Tulemme yllättämään vielä monet!
Pelinjohtajien blogipostauksia rakentamassa ja tukemassa
Rakennuspalvelu J. Heide Oy
